Kun valaisin saa sinut pysähtymään huoneeseen astuessasi, syynä on harvoin pelkkä muotoilu. Usein se on materiaali.
Koneella massatuotetun ja ihmiskäsin muovatun valaisimen välillä on tuntuva ero. Meillä Astremierillä tämä ero on intohimomme. Aidon kiven läpi suodattuva tai tarkasti leikatusta kristallista taittuva valo muuttaa koko tilan tunnelman.
Haluamme avata hieman kulisseja ja näyttää sotkuiset, äänekkäät ja herkät työvaiheet, joissa raaka-aineet muuttuvat mallistomme valaisimiksi.
Puhalletun lasin sisäinen hengitys
Lasinpuhallus on ikivanhaa yhteistyötä, joka ei ole paljon muuttunut 2 000 vuodessa. Aluksi puhallusputki kastetaan uuniin, jonka sula lasi on kuuman hunajan kaltaista.
Sen jälkeen kilpaillaan lämpötilan kanssa. Käsityöläinen pyörittää putkea jatkuvasti, jotta lasi ei valu, ja puhaltaa samalla ilmaa kuplan muotoilemiseksi. Se vaatii vahvaa puhallusvoimaa ja vakaata kättä.
Puhalletussa lasissa viehättää sen olemus jähmettyneenä nesteenä. Hengitys ja painovoima tekevät jokaisesta varjostimesta hieman erilaisen. Pinnassa voi olla pieniä ”siemeniksi” kutsuttuja kuplia tai aaltoja. Meille ne eivät ole vikoja vaan tekijän allekirjoitus.
”Hehkuva kivi”: alabasterin kiillotus
Alabasteri on kiehtova ristiriita: painava, kiinteä kivi näyttää valaistuna pehmeältä kuin pilvi.
Työ alkaa lohkareiden louhinnasta. Ulkopuolelta ne ovat liitumaisia ja läpinäkymättömiä. Sorvaus ja kiillotus tuovat esiin kauneuden: käsityöläiset ohentavat kiveä sorvilla ja hiovat sitä yhä sileämmäksi, jolloin sen sisäinen rakenne alkaa paljastua.
Maidonvalkoisessa kivessä alkaa näkyä sisäistä ”savua”: tummia rautaoksideja ja maanvärisiä suonia. Valaisinalabasterin kiillotus vaatii tasapainoa: liian paksu kivi estää valon ja liian ohut haurastuu. Oikein työstettynä kivi ei vain päästä valoa läpi, vaan näyttää säilyttävän sen sisällään ja luo kermaisen hajavalon, jota huurrelasi ei voi jäljitellä.
Leikatun kristallin prismavaikutus
Jos alabasteri on pehmeyttä, kristalli on terävyyttä.
Laadukas kristallivalaistus perustuu tarkkaan leikkaukseen. Lasi valetaan, mutta kristalli leikataan usein timanttilaikoilla terävien reunojen aikaansaamiseksi. Pyöristetyt reunat päästävät valon liukumaan, kun taas terävät reunat taittavat sen värikirjoksi.
Käsityöläinen painaa kristallia hiomalaikkaa vasten ja leikkaa syviä geometrisia tahkoja, jotka toimivat kuin pienet peilit. Leikkauksen jälkeen kristalli on huurteenomainen ja karkea. Perusteellinen kiillotus, usein happokylvyillä tai huopalaikoilla, palauttaa loistavan, nestemäisen kirkkauden. Lopputulos moninkertaistaa valon ja muuttaa yhden lampun säihkyväksi keskipisteeksi.
Vanhentuneen puun tarina
Kiiltävän metallin ja säihkyvän lasin rinnalla vanhentunut puu antaa tilalle painoa ja historiaa.
Vanhentunut ilme ei synny vain harmaalla maalilla. Aidot vanhennustekniikat muuttavat puun pintaa jäljitellen vuosien säärasitusta.
Teräsharjat poistavat usein pinnan pehmeämpää ”kesäpuuta” ja jättävät kovemmat, tummemmat syyt koholle. Näin syntyy kosketeltava, kolmiulotteinen pinta, johon varjot tarttuvat. Sen jälkeen käytämme puuhun imeytyviä ja tanniinien kanssa reagoivia sävyteaineita, jotka tuottavat monikerroksisia harmaanruskeita ja ajopuun sävyjä. Maalaismainen lämpö tasapainottaa metalliketjujen ja lasivarjostimien viileyttä.
Materiaali määrittää valon. Olipa kyse alabasterin savuisesta suonesta tai puhalletun lasin kauniin epätäydellisestä kuplasta, yksityiskohdilla on merkitystä.
Tutustu mallistoihin ja näe, miten materiaalit heräävät eloon kodissasi.